Ritvalan helkatansseja ja leikkejä Sääksmäellä

kirjoittanut A.O.Heikel (Uusi Suometar 26.7.1881)


[Suurikokoinen kuva lehden etusivusta]
Palaa takaisin tähän tekstiin klikkaamalla Takaisin/Back -painiketta.

Katkelmia lehden etusivulla julkaistusta pääartikkelista [hakasuluissa lyhennykset ja lisäykset]:

[...]

Vielä viimeisinäkin vuosina kerrottiin, viime helluntaina Sääksmäelle tultuani, helkalauluja lauletun Gottlundin kertomassa järjestyksessä. Sentähden mentiin muutamien kumppanien kanssa kirkon tienoilta kolmen lyhyen virstan päässä olevaan Ritvalan kylään melkein siinä toivossa, että näkisimme tuon vanhan kumman vielä elossa, saatikka kun oli tänä vuonna ollut erittäin kylmä talvi ja kuiva kevät, sillä paitsi sitä ennustettiin ennen aina huonoa vuotta jos ei "helkaa huudettu".

Ritvala on suuri kylä, jossa on monta kymmentä taloa, ja sen keskellä kulkee ristitie. Tämän varrelle s.o. kylän raitille on nuorisoa kaukaa ja läheltä vuosisatojen kuluessa tulvannut helkajuhlaa aloittaessa. Niin nytkin oli laita. Tuossa teitten kulmassa seisoi miehiä, toisessa näkyi vaimoväkeä ja lapsia, mutta tuolla muutaman portin vieressä olivat kylän tytöt yhdessä joukossa. Noin tuli ollakin vanhanaikaisen tavan mukaan, sillä yksinomaisesti tyttöjen asia oli laulaminen. Alku olikin lupaava, mutta siinä olikin kaikki, sillä vähäisen mietittyä ja syyttäen etteivät enää osanneet laulaa ja ettei heillä myöskään ollut "arkkia", läksivät tytöt, pahoillaan siitäkin, että miehet muka olivat päästäneet "pelimannin" pois heidän kylästä toiseen, hiljaan astumaan pitkin yhtä raittia Sääksmäen veden rannalle päin. Samassa kuului höyrylaivan vihellys; sen laiturille riennettiin ja laulaminen jäi sikseen. Höyryn kieli voitti laulun mielen, nykyajan huvitukset puhalsivat pois viimeisetkin vivahdukset entisyydestä!

Muu kansajoukko hajosi pian myöskin, mikä minnekin. Osa nuorisosta läksi toiseen kylään, jossa muutamassa talossa pidettiin tanssiaista; ja helkavalkeakin jäi siis helluntai-iltana polttamatta Ritvalassa. Viimein mainittuun seikkaan oli kuitenkin pääsyynä sateinen ilma.

Mekin läksimme tanssitaloon Huittulan kylään liki kirkkoa. Väen paljous oli suuri, tuskin pääsimme pirttiin; viulu vinkui ja tanssi oli täydessä vauhdissa: "nelistä" astuttiin par'aikaa. Muualla esim. Janakkalassa tämä tanssi sanotaan "fyrkantiksi", ja näyttää uudenaikuiselta. Paitsi tätä ei tanssattu muuta, kuin noita ijankaikkisia kadrilleja ja purpureja. Enkä saanut millään natkua tanssatuksi, sillä pelimanni, joka istui unisen näköisenä päänurkassa pienellä pöydällä, vastasi kehoitukseeni, että soittaisi tätä ja muuta, jota hänen nuoruudessaan tanssattiin, aina vaan lyhyesti: "he eivät tykkää niistä". [...] Vihdoin lupasi kaksi nuorta miestä, jotka olivat tanssien johtajia, suorittaa "Martin Wappua", joka tunnetaan myös Länsi-Suomessa ja on vielä yleisesti suosittu tanssi ainakin Hämeenlinnan seuduilla. Martin Wapussa tanssii 2 tahi 4 erikseen kukin "täydellä jalalla suutapäin ristiin" s.o. astutaan aina väliin askele edestakaisin, sivutse ja takaisin samaan paikkaan, mistä alkaa. Sen nuotin sanat ovat hyvin lyhyet ja kuuluvat näin: "Oletteko nähnyt Martin Wappua tämän kylän lai'alla? Sill' oli valkea alushame ja hopeakääjy kaulalla!" Saalis tässä paikassa ja sinä päivänä ei ollut tämän runsaampi.

Lähdimme paikasta pois, kun hra Carlstedt oli seuraavaksi päiväksi luvannut puhutella muutamaa vanhaa naista, joka oli taitava niissä taidoissa, joita tiedustelin. Niin tapahtuikin; eikä silloin kansan paljous estänyt vanhanaikuisia asioita jälleen panemasta kuntoon, sillä kaikki toimitettiin vähäisessä joukossa ainoastaan tutkimustemme hyödyksi. Paikalle saapui myös hra E.Genetz, joka sattui olemaan näinä päivinä Sääksmäellä; hän pani paperille useampain seuraavien laulujen ja tanssien nuotit. Täten saatiin nähdä ja kuulla toisena helluntaipäivänä parissa tunnissa paljon uusia, ja ainakin osaksi vanhan-aikuisia iloja, joista joitakuita vieläkin harjoitettaneen helkavalkean ympärillä, niinkuin vast'edes saamme nähdä.

[Seuraa kuvaus seuraavista tansseista ja leikeistä: Myllytanssi, Ankeliisi, Wanha piika, Tilkutanssi, Wanha loikko, Rensseli, Helkku, Kolmen hengen engelska, Humppilaisten polska, sekä valssit Lihapuppu ja Rummakko.]

Toisena helluntaipäivänä oli kaunis ilma; sen vuoksi poltettiin sen iltana monessa paikassa helkaa. Kävin myös Kelhin vuorelle Huittulassa tätä iloa likemmin katsomaan. Arveltiin, ettei Ritvalan Helkavuori ollut tätä paikkaa parempi. Illan kuluessa siellä tanssattiin ja leikiteltiin useampia leikkejä, [joista mainittakoon: Muorin tanssi, Kumppanuksen leikki, Hampurin polska, Nurkkasilla ja Tuulimylly.]

Oltiin myös kuninkaisilla, jossa kukin laskee kätensä toisen käden päälle; alimmaisin muutetaan muitten päälle j.n.e. samassa kuin lasketaan kahteentoista. Joka viimeisen numeron saa, tulee kuninkaaksi, jonka on määräminen kullekin työtä. Tavallisesti työksi määrättiin tyttöjen t. poikien halaaminen, ja rakkautta kantaminen, joka jälkeenmainittu tehtiin sillä tapaa, että työlle käsketty laski polvilleen; kuningas kysyy "mitä teet", johon vastaa: "kannan rakkautta". "Ketä kohtaan?" Silloin nimitti hän jonkun, jonka tulee samoin laskemaan polville häntä vastaan; jossa asennossa toisiansa halaavat ristiin. Myöskin käski kuningas rakentaa siltaa kaivosta y.m.

Mutta olemmeko kaikillä näillä nyk. kaikkialla yleisillä leikkitempuilla oppineet tuntemaan mitään Ritvalan vanhoista omituisista helkaleikeistä, on epätietoista. - Tiedettiin tässä tilassa mainita vielä kaksi uutta tanssia, jotka kuuluivat entisinä aikoina helka-iloihin, ja joita en ennen ole kuullut, nimittäin: kopponen ja härsy, jossa edellisessä "seisotaan rivissä, kallistetaan kahen puolen ja pujotetaan toisen rivin välissä". Jälkimmäinen tanssataan parittain; ja koska tässä käydään paljon ristissä, lienee se tuskin sama "härsytys", jonka Lönnrot sanakirjassaan kääntää "polka-mazurka'ksi".

A.O.H.