Yleiskartta

SÄÄKSMÄKI

Ritvala

Kylän historiaa


Etusivu
Index

Ritvala on Sääksmäen ja Vanajan-Hämeen peruskyliä. Siellä on asuttu jo kivikaudella, ja sen kylähistoria ulottuu esihistorian hämäriin. Ritvala oli keskiajalta aina 1700-luvulle asti koko valtavan Sääksmäen kihlakunnan (eli lähes koko Länsi-Hämeen) suurin kylä. Eräkaudella 1500-luvun lopulle asti sen eränkäynti ja omistukset Keski-Suomessa olivat kihlakunnan laajimmat. Keuruu laskettiin vielä 1700-luvun alussa osaksi Ritvalaa.

Päin vastoin kuin esimerkiksi kirkonkylän seudulle tai Saarioispuolelle ei Ritvalaan keskiajalla ja uuden ajan alussa ollut ilmeisesti syntynyt vierasperäistä uudisasutusta. Ritvalaan ei keskiajalla myöskään syntynyt rälssiomistusta, ja se säilyi suurelta osalta talonpoikaisena myös läpi kartanoajan.

Ritvalassa on ainoana kylänä Suomessa säilynyt helkajuhlaperinne, joka lyhyen tauon jälkeen elvytettiin vuonna 1904.

(Kylähistoriaa koonnut Kari Rydman)

Sisällys

Ritvalan nimi
Ritvalan juuret
Ritvalan Ylis- ja Aliskylät
Ritvalan tiet
Raittin risti
Isojako Ritvalassa
Ritvala keski- ja uuden ajan historiassa
Ritvalan taloja keskiajalla
Ritvalan taloja uuden ajan alussa

Tämä luonnos Ritvalan kylähistoriaksi on aivan kesken, ja sitä päivitetään sitä mukaa kuin materiaalia kertyy.
Viimeisin päivitys 21.1.2004

Katso myös:
Ritvalan helkajuhla
Helkajuhla muinoin
Miksi helkajuhla säilyi juuri Ritvalassa? [M]
Ritvalan nuorisoseura
Ritvalan Kööri


Seuraavassa esityksessä Ritvalan kylähistorian lähteitten lyhennykset ovat:
[A] Timo Alanen: Sääksmäen vanhaa paikannimistöä nykyisellä Valkeakoskella. Rapola-tutkimuksia 5. Museovirasto 2003
[J] Eino Jutikkala: Sääksmäen pitäjän historia (1934)
[K] Tuomo Koukkula: Pälkäneen historia 1500-luvulta 1860-luvulle (Pälkäneen historia 1972)
[L] Jyrki Lehtinen: Kylät ja maisema - Valkeakosken Rapola ja Sääksmäen kirkonpuoli historiallisissa kartoissa 1640-1959. Rapola-tutkimuksia 5. Museovirasto 2003
[M] Henrik Meinander: Paikallisjuhlasta kansallisperinteeksi. Sääksmäki 2001 (2001)
[S] Seppo Suvanto: Yksilö myöhäiskeskiajan talonpoikaisyhteiskunnassa. Sääksmäen kihlakunta 1400-luvun alusta 1570-luvulle. (1995)
[Si] Ari Sirén: Eräs tieriita Ritvalassa. Sääksmäki 1994 (1994)


Ritvalan nimi

Ritvalan nimi on kirjoitettu vanhoissa dokumenteissa niin, että nimen alku aina on ollut "Rid-", ja nimen loppu "-wala", "-uala" tai "-vala". Lempäälästä Hämeenlinnan alueelle ulottuvan ("Rapolan") pitkittäisharjun Ritvalan tienoolla kohoavan mäen nimi on "Rironmäki". Voisi kuvitella, että tuon mäen alla olevaa mainiosti viljeltävää aluetta olisi voitu nimittää "Rironalaksi", josta kuluman kautta olisi tullut "Riruala". Rironmäen ja "Rir(w)alan" välillä täytynee joka tapauksessa olla jokin yhteys, joka välttämättä ei ole vain tällä tavoin selitettävissä. (Ks. myös [A], s. 20-22)

Missään tapauksessa kylän nimi ei voine johtua naisennimestä "Ritva", jota ei tiettävästi ole tavattu yhdessäkään vanhassa dokumentissa.

Ritvalan juuret

Ritvalasta tunnetaan tällä hetkellä kaksi muinaiskalmistoa. Toinen on Hakalassa Toppolanmäessä, toinen entisen Yliskylän itäpuolella Moijaisessa. Siitä on päätelty, että Ritvala olisi alun perin syntynyt kahdesta muinaiskylästä, jotka historian mennen ovat sitten muodostaneet yhden kokonaisuuden. Tähän saattaisi viitata myös se, että Yliskylän taloista ainakin Kaisti ja Moijanen on 1500-luvun puolivälissä luettu veroteknisesti Kulsialaan eli suunnilleen nykyiseen Tyrväntöön.

Voisi kuitenkin myös ajatella toisin, nimittäin että Ritvalan Yliskylä (1619 'Öfför Ridvala') olisi ollut koko alueen kantakylä, jopa niinkin että Ikkala ja Nuutala olisivat muinoin olleet samaa kylää. (Vanhimpaan vuoden 1640 karttaan merkityt tiet kulkevat kuta kuinkin samaa reittiä kuin nytkin, ja ylittävät Multiusojan kuta kuinkin nykyisestä kohdasta. Tämä vesireitti saattaisi olla syynä myös Ikkalan ja Nuutalan ikivanhaan eriytymiseen.) "Ritvalan yliskylä" kalmistoineen olisi siis voinut olla Ikkalan ja Nuutalan emokylä - missä ikinä sen kylätontti sitten olikin, ellei sitten nykyisellä paikallaan Kaistin talon kohdalla.

"Ritvalan aliskylä" voisi saman ajatustavan mukaan samoin olla seurausta Ritvalan hedelmällisen alueen yhä laajemmasta hyödyntämisestä ja kylän jakautumisesta uusiksi taloryhmittymiksi, ja Toppolanmäki voisi näin olla jo muinoin syntyneen Aliskylän kalmisto. Tähän saattaisi viitata sekin, että 1640 kartassa Ritvalan nimi oli sijoitettu Yliskylän kohdalle, ja että vuonna 1728 aloitetussa rippikirjassa kylien nimet olivat 'Ridwala' ja 'Ridwala Neder byn'. Jos näin olisi, Ikkalan ja Nuutalan sekä Aliskylän synty periytyisi joka tapauksessa hyvin kaukaisilta ajoilta, pakanuuden ja kristinuskon rajamailta. - Paljon voisi selvitä, jos molempien kalmistojen ajoitukset saataisiin tarkemmiksi.

Oli miten oli, nykyinen Ritvala on seurausta ylimuistoisesta asutuksesta, ja sen vanhuutta ja merkittävyyttä korostaa kylän ylivoimainen suuruus keskiajan ja uuden ajan alkupuolen Hämeessä - samoinkuin sekin että Ritvalasta sittemmin tuli myös Helkajuhlan ainoa ylläpitäjä koko maassa.


Kuva 1. Ritvala 1817. Pohjana Jyrki Lehtisen ([L] sivu 119) nykytilanteen päälle laatima yhdistelmäkartta, jossa ovat mukana Ylis- ja Aliskylät, punaisena katkoviivana 1640 Oittintie ja pari muuta vanhaa polkua, sekä isonjaon jälkeen kylistä ulos muuttaneet (ylhäältä vas.) Jutila, Lumiainen, Vanhala (kaikki Wunschien Hakalan omistuksessa), sekä (keskeltä ylhäältä) Vastamäki, Mäki-Laurila, Vilonen, Vähä-Eerola, Kartano sekä (alh. oik.) Oitti. Lisäykset sinisellä KR.

Ritvalan Ylis- ja Aliskylät

Vuoden 1640 kartta (kuva 2) kertoo Ritvalan kylän olleen ainakin jo tuolloin jakaantunut kahteen osaan, Ylis- ja Aliskylään. Kylätontit olivat aivan vierekkäin, nykyisten Kaistin ja Hinkkalan talojen kohdalla. Osakylät näyttävät olevan eri puolilla pitkää aitaa.

Vuoden 1728 rippikirjan mukaan Ritvalan Yliskylään ("Öfför Ridvala") luettiin 8 taloa (1640 kartassa 6 taloa), jotka olivat Moijainen, Mikkola, Filppula, Viloinen, Kaistila, Yrjölä, Lumiainen ja Vanhala. Aliskylään ("Ridwala Neder byn"; 1640 kartassa 12, samoin 1728) kuuluivat Hinkkala, Nikkilä, Laurila, Ollila, Oittila, Ikoila, Paavola, Karppila, Oikoinen, Sipilä, Eerola ja Vekkala. Jossain vaiheessa kylät fiskaalisesti luettiin erilleen, niin että Yliskylään laskettiin mukaan Ikkala ja Nuutala.

Ritvalan kaksoiskylä säilyi 1920-luvulle asti, jolloin uusjako lopullisesti hävitti tämän Helkajuhlastaan ja "Raittin rististään" kuuluisaksi tulleen asuintaajaman.

Ritvalan tiet

Kuva 2. 1640 kartan pohjalle laatinut KR. >>>

Yleisesti ottaen Ritvalan tiestö on säilynyt varsin vanhoillaan. Kirkolta tuleva Ritvalan maantie on 1640 kartasta päätellen saattanut tehdä mutkan Toppolanmäen eteläpuolelta Hakalan kautta, mutta jo 1817 tie kulkee kohti Aliskylää nykyistä uraansa myöden (lukuunottamatta vähäistä oikaisua Vähäjärven pohjukassa, joka on tehty meidän aikanamme). Aliskylästä Vastamäkeen maantie on jo 1640 kulkenut hyvin tarkasti nykyisellä urallaan (kuvat 1 ja 2), ja nk. Kuninkaan kartastosta (1700-luvun lopulla) päätellen tie on jatkunut Uskilaan ja siitä eteenpäinkin kuta kuinkin nykyisellään. - Maantiestä luoteeseen haarautuva tie nykyisten Vanhalan, Lumiaisen ja Jutilan kautta Vähäjärven ympäri näyttäisi eräiltä osiltaan olleen jo 1640 karttaan merkittyinä polkuina. Selvemmin se noudattaa nykyistä linjaansa 1817. Se lähti alun perin liikkeelle molempien osakylien haaroina, mutta tien alku oikaistiin nykyiselleen ilmeisesti jo 1800-luvulla.

Raittinristiltä (nyk. Hinkkalasta) Oittiin kulkevan Oitintien alkupää näkyy 1640 kartassa (näyttäisi ulottuvan sinne missä Helkavuori ennen sijaitsi), mutta 1817 sen jatkokin on jo selvästi nykyisellä urallaan - aivan loppupäätään lukuunottamatta, jossa se teki mutkan Kylä-Karpin ja Oittin välillä, nykyisen pellon kautta.

Vanha tie Oittiin (ja sieltä tärkeälle talvitielle kohti Tyrväntöä, ks. mm. [J], kartta s. 96) haarautui Nuutalantiestä nykyisen kansakoulun kohdalla, kulki Kirjava-Mikon pellon kautta ja saavutti nykyisen tien Pelto- ja Kylä-Karpin talojen puolivälissä. Vanha tie oli vielä merkitty 1817 karttaan, ja sen viimeinen jälki tuntuu löytyvän sen tieriidan ratkaisun yhteydestä, joka 1875 käytiin yliskyläläisten Erland Hemminginpoika Lassilan ja Kalle Antinpoika Mikkolan välillä. Jälkimmäisen tie Mikkolan peltolohkolle (siitä nimi "Kirjava-Mikko"?) kulki ilmeisesti vanhan tien uraa Lassilan maiden läpi. Tie oli täysin hoitamaton, umpeutunut ja osittain avointa peltoa. Toimitusmiesten ratkaisun mukaan tie oli rakennettava hiukan pohjoisemmaksi Lassilan ja Mattilan rajaa myötäillen. Tässä vaiheessa vanha tie ilmeisesti lopullisesti katosi [Si].

Aikaisemmin, ilmeisesti jo 1700-luvulla oli syntynyt uusi tie joka vei Nuutalantieltä Oittiin. Se kulki kansakoulun kohdalta suoraan etelään metsikön halki, ja yhtyi nykyisen nuorisoseurantalon kohdalla Oitintiehen. Tämä tie on edelleen linjallaan, paitsi seurantalon kohdalla, joka ilmeisesti on rakennettu suoraan sen päälle. - Oitintieltä etelään yli Helkavuoren ja Ali-Vekkaan haarautuvat tiet olivat kuta kuinkin paikoillaan jo 1817. Ali-Vekan päässä tie kulkee samaa uraa, johon jo 1640 oli merkitty polku. - Tie nykyisen Pelto-Karpin ohi oli paikoillaan jo 1817; se jatkui Tenhaanmäen pohjoisreunaa aina Nuutalanlahden rantaan asti.

Nuutalantie kulki vähäisiä mutkia lukuunottamatta jo 1640 nykyistä linjaansa, ja jatkui varmaan jo tuolloin Ikkalaan asti - ainakin 1817 tie jatkui Ikkalaan nykyistä uraansa. Nuutalantiestä haarautui polku kohti Multiusojaa ja nykyistä Vähä-Eerolaa jo 1640. Vielä 1922 tien alkupää oli vanhoillaan: siinä oli iso korkeuskäyrää seuraava mutka, joka on oikaistu lähempänä meidän aikaamme. Nuutalantiestä erkaneva tie Kartanoon oli paikoillaan jo 1817.

Raittin risti

Helkajuhlasta kuuluisaksi tullut "raittin risti" sijaitsi Aliskylässä maantien, Oittintien ja Nuutalantien risteyksessä. Muinainen "helkavuori" sijaitsi Oittintien suunnassa, lähellä nykyistä nuorisoseuran taloa. Oikealla isojakokartta vuodelta 1817, jossa kirjaimet tarkoittavat seuraavia taloja: [B] Jutila, [F] Hinkka, [H] Laurila, [I] Ollila, [K] Oitti, [L] Nikkilä, [M] Sipilä, [N] Eerola, [O] Ikonen, [P] Oikonen, [Q] Karppila ja [S] Vekkala.


Pohjana [L] s. 91 julkaisema osa Nordenstrengin 1817 mittaamasta kartasta. Punaisella on merkitty nykyäänkin olemassa olevat tienurat ja niiden selitykset, sinisellä muut selvennykset (KR).


Aliskylää uusjaon ajalta (Voionmaa 1922). Julkaistu [L] s. 93.
Vuoden 1922 uusjakokartassa Raittinristi näyttää jo aika nykyaikaiselta. Nikkilän ja Ollilan talot ja pihatot on piirretty tarkoin, ja Hinkan päärakennus näyttää olevan nykyisellä paikallaan.

Isojako Ritvalassa

Vanha maitten jako kapeisiin ja hajallaan sijaitseviin sarkoihin, ja kylien yhteismaiden aiheuttamat hankaluudet johtivat 1700-luvun puolessa välissä ajatukseen maanjaon järkeistämisestä. Valtiopäivät 1751-52 hyväksyivät isonjaon periaatteen, ja jo seuraavan vuosikymmenen alussa alkoivat jakotoimitukset Rapolan jakokunnassa, Voipaalassa, Vallossa, Salon ja Vedentaan jakokuntien välillä, sekä Leipiälässä, Valkeakoskella ja Metsäkansassa. 1760-luvun lopulla käytiin Saarioispuolen kimppuun.

Ritvalassa isojako alkoi Sääksmäen kylistä viimeisenä, puoli vuosisataa muitten jälkeen 1817. Asetelma oli tiukka. Vastakkain olivat itsenäiset talonpojat toisaalta, Wunschien omistamat Hakalan kartano ja Toppolan rustholli ja niihin liitetyt talot toisaalta. Kartanopuoli, "jolla oli hallussaan tavattoman suuri manttaalimäärä, vaati, että jako suoritettaisiin manttaaleja jakoperusteena käyttäen, mutta talonpojat, jotka vähäiseen osuuteensa katsoen olivat suorittaneet raivaustyötä paljon enemmän kuin kartano, halusivat ulkopellot ja -niityt jaettaviksi nautinnan mukaan, vaikka rintapellot ja metsä jaettaisiinkin suhteessa manttaaleihin" [J]. Koko kylä taisteli kiivaasti ("Oitin emäntää lukuunottamatta" [J]) kylän hajoittamista ja talojen siirtämistä vastaan.

Talonpojat saivat osittaisen voiton. Wunschien omistamat Jutila, Lumiainen ja Vanhala siirtyivät kylästä ulos Vähäjärven pohjois- ja itäpuolelle, mutta Alis- ja Yliskylä säilyivät ryhmäkylinä aina 1920-luvulle asti. Tällöin hajoitettiin uusjaossa lopullisesti ikivanha ja helkajuhlan vuoksi myös kuvina kuuluisaksi tullut Ritvalan ryhmäkylä.

Ritvala keski- ja uuden ajan historiassa

Käräjät ja nimismiehet keskiajan lopulla

Keskiajan ja myöhempienkin aikojen lähteistä ovat käräjä- ym. viralliset pöytäkirjat usein lähes ainoat. Sääksmäen kirkonpuolen käräjistä huomiota herättävän useat on keskiaikana pidetty Ritvalan suurkylässä. Nimismiehet olivat tuolloin talonpoikaisia välittäjiä kansan ja kruunun välillä, eivät itse kruunun virkamiehiä kuten myöhemmin:
"Nimismiehen toimi on keskiaikana yleensä siirtynyt talonpojalta toiselle joko samassa kylässä tai muissa sopivasti käräjäreitin varrella sijainneissa kylissä. Valinnasta on sovittu kruunun miesten ja pitäjäyhteisön kesken. Näin voi jokin kylä vakiintua käräjäpaikaksi. Lähinnä sellaiseksi voi katsoa Sääksmäen Ritvalaa 1470-luvun vaiheilla ja 1500-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä." [S]

SUVANTO esittää osittain VOIONMAAHAN liittyen havainnollisen kuvauksen 1500-luvun alun käräjäkierroksesta Sääksmäen kihlakunnassa:
"Käräjäkierros alkoi kaikilla vuosien 1506-1509 kesäkäräjillä Loimon [eli Portaan, nyk. Someron ja Tammelan aluetta] hallintopitäjästä Ojaisten tai Portaan kylästä. Jälkimmäinen oli Hämeen härkätien varressa ja edellinen siitä vain kilometrin päässä. Sieltä lähdettiin ilmeisesti härkätietä pitkin Hattulaan, jossa poikettiin Hämeen linnasta Vanajaveden eteläpuolitse Ylä-Satakuntaan menevälle ratsutielle. Kalvolan käräjät olivat tämän tien varressa Sittalan ja Kutisten kylissä. Sitten jatkettiin samaa tietä Sillantaan kylään. Tie kulki varsinaisesti Tarttilan kautta, mutta Sillantaakse oli sieltä matkaa vain kilometri. Sieltä täytyi siirtyä veneillä Vanajan yli. Se tapahtui pitäjän matkaveneillä eli uiskoilla. Saarioisten kaikki verovelvolliset saivat vuoden 1507 syyskäräjillä kolmen markan sakon, kun heillä ei ollut uiskonsa (sin wisko) valmiina. Tähän asti mukana olleet huovit ja hevoset jäivät kaiketi Vanajaveden eteläpuolisiin pitäjiin "ruokaruotsille" ja Sääksmäen rannassa olivat toiset odottamassa [V].
Matka kulki sitten Ritvalan suurkylään, josta piti käräjien päätyttyä pyrkiä Kulsialan [lähinnä nyk. Tyrväntö] puolelle. Kesällä 1507 Kulsialan käräjät pidettiin Suotaalassa, ja sinne tuskin kierrettiin ratsain, sillä tämäkin väli on menty päivässä. Jälleen tarvittiin uiskoja Vanajan ylitystä varten. Kunnossa ne eivät aina olleet, koska kesäkäräjillä 1508 Kulsialan koko pitäjä sai laiminlyönnistä sakot for theris wisko. Uskilaan on sen sijaan varmaan menty hevosilla. Sieltä voitiin sitten tehdä parinkymmenen kilometrin ratsastus Pälkäneen kirkolle Kuulialaan tai vähän lyhyemmän matkan päähän Kankaisiin".
Eräomistukset ja -asutukset

Ritvala oli koko kihlakunnan varsinainen eräkeskus [S]. Vuonna 1556 veroa maksaneista 22 talosta eräsija oli peräti kuudellatoista. Ritvalan talojen laajat eräomistukset sijoittuivat pääasiassa Keuruun, Mäntän, Petäjäveden, Konneveden ja Vesannon tienoille.

Savuluku Ritvalan neljänneskunnassa oli suurempi kuin muissa Sääksmäen neljänneksissä (Salo, Konho ja Liattula) vuosien 1600-34 välillä, mikä johtui vähän myös siitä että Ritvalaan luettiin Keuruu, Rutalahti ym. erämaakylät, joissa uudisasutus 1600-luvun puolellakin jatkui. Jo 1449 käytiin rajaa keurulaisten ja kuoreveteläisten sekä jämsäläisten välillä. [J].

Vaikeita aikoja

1500-luvun lopulla alkoi voutien mielivalta rehottaa Sääksmäellä, pahimpina häikäilemättömän kirkkoherra Särkilahden pojat ja jälkeläiset. Pahamaineisen vouti Lauri Nuutinpojan kirjuri Tuomas Pentinpoika anasti maata Ritvalasta. N. vuonna 1577 tehdyssä valituksessa kuninkaalle kertovat ritvalaiset JUTIKKALAN mukaan:

"Meille turmioksi ja tuhoksi [...] on Tuomas Pentinpoika hankkinut kylästä kuudenneskoukun maan. Hän otti sen vastoin talonpoikien tahtoa yhden vuoden veroista, jotka olivat jääneet maksamatta. Nyt tarjoavat ritvalaiset hänelle tuon saman rahasumman, mutta koska se on aivan vähäinen maan arvoon verrattuna, ei vouti ota rahaa vastaan. Näin on Tuomas saanut haltuunsa kylästä yhden tangonmaan ja samalla anastanut kaikki kylän humalistot ja väkisin rakentanut niihin talon itselleen. Parhaillaan hän tuhoaa metsäämme, niin että meillä tuskin on hallussamme enää muuta kuin peltoja ja niittyjä. Useita pitäjän taloja hän on kokonaan vapauttanut kyydityksestä rasittaen sitten toisia sitä enemmän. Anomme siis nöyrimmin, että vouti karkoitettaisiin kylästämme".
Valitus ei johtanut tulokseen. Tuomas Pentinpoika oli isäntänä myöhemmin Toppolaksi tai Alnäsiksi kutsutussa, erilleen Vähäjärven luoteisrantaan muuttaneessa talossa vuoteen 1584, jolloin häntä seurasi suurmaanomistaja, nimismies, lainlukija ja myöhemmin vouti Kristoffer Perttelinpoika.
Kristofferin isä oli Pälkäneen kirkkoherra Bartholomeus Johannis (1550-luvulta 1570-luvulle), joka oli mm. maanhankintojensa takia pitäjän rikkain mies, ja koko Hämeen rikkaimpia pappeja [K]. Häneltä Kristoffer peri mm. rälssimaata Hattulan Katinalasta, ja itse hän 1600 tienoilla hankki eri puolilta lisää, mm. seitsemän veromaalla olevaa tilaa. Vuonna 1589 mainitaan Kristofferilla olleen 30 lehmää, mikä karja oli koko pitäjän suurin. Hänen poikansa Klas Kristoffersson hankki itselleen vielä Hakalan, joka kuitenkin läänitettiin 1630-luvulla Liivinmaan-saksalaiselle aatelismiehelle, everstiluutnantti Reinhold Wunschille. Samalla Wunschille läänitettiin lähes koko Ritvalan kylä (Lumiainen, Hinkkala, Vanhala, Laurila, Jutila, Ollila, Oittila, Nikkilä, Paavola, Sipilä, Ikonen, Oikonen, Eerola, Mikkola, Vilonen ja Kaisti). Käytännössä tämä merkitsi kuitenkin vain talonpoikien verotusta, joka sekin loppui 1600-luvun loppupuolen suuressa reduktiossa. Hakalan Wunschit omistivat 1830-luvulle asti. Kylän taloista viimeisenä sekin palasi sitten talonpoikaisiin käsiin.
Sota- ja katovuodet heikensivät myös Ritvalaa. JUTIKKALAN mukaan kylän taloluku laski 1540-luvun 27:stä 1635 viiteentoista. 1600-luvun alussa Ritvalassa oli verotuksen kannalta katsoen autiona (jos ei ehkä asumattomina) peräti 12 taloa.

Henkilön- ja talonnimiä Ritvalassa keskiajalla ja uuden ajan alussa

Helso ks. talo IV.
Kaisti Erich Larisson Kaijsthi 1558, katso Talo Kulsiala III.
Kokko(i) Ritvalan talon XIV isäntä Antti Olavinpoika 1539-69.
Liinaharja (Henric Lijnharria Sääksmäen käräjillä 1437; Henrich Lijnharia Padasjoen käräjillä 1493). Suvannon mukaan lähinnä talosta XVII (Vekkala ja Laurila).
Lumia Lautamies Heiche Lumya 10.2.1405. Jöns Lemian aff Riduala pyysi 1472 tuomari Jöns Olofinpoikaa uudistamaan sen kirjeen, jolla oli 1455 vahvistettu ritvalalaisten kauppa ritari Olavi Tavastin kanssa Heritynniemestä ja Apiankoskesta (kalavedet ja ritvalalaisten mylly). Jons Henricsson Lwmia 1506. Talon II isäntä Yrjö Erkinpoika ( Jörn Ericsson Lumia, isäntänä 1561-72) lupasi 1552 lähteä asumaan Keuruun Liettuniemeen, mutta ei lähtenyt.
Miemo Memo de Ryduala paavin bullassa 1340. Monet ovat arvelleet häntä "shamaaniksi"; VOIONMAA arvelee naapurikylän Liattulan ja Saarioisten Solbergan tiloista 1405 käräjöineen Momosin poyca -nimisen miehen olleen "Miemosen pojan".
Moijainen Ks. talo Kulsiala IX.
Oitti Ritvalan talon XIII isäntä Olof Oijthij (Sääksmäen käräjillä 13.7.1455)
Rehakka (Lasse Rehacka) 1554.
Suomalainen (Somalayni de Riduala 1340 paavin bullassa). Anders Somalainen 1442, Anders Suomaleinän kaupanvahvistaja Sääksmäen käräjillä 13.7.1455. "Lähinnä Ritvalan talosta XV (Paavola)" [S].
Tegel Per, Tegil Peti, Tegil Per (Tiili-Pieti): Tappoi 1507 nimismies Niilon (talo XVII?) härän. Tuomittiin antamaan samanarvoinen härkä Niilolle ja maksamaan sakkoa. 1508 linnan saatavat toimittamatta, sakkoa 3 markkaa. Tappeli samana vuonna Lauri Jussinpojan kanssa. 1509 peruttiin kauppa jolla oli ostanut maata Jussi Niilonpojalta Ritvalassa. 1510 tappeli Talolan Jussi Olavinpojan kanssa. Valmisti ehkä tiiliä Sääksmäen kirkon rakennustyömaalle. Ritvalan isäntiä, mutta taloa ei tunneta. - 1400-luvun alussa Hämeen linnanpäällikkö Valdemar Diäkn osti Rengosta niityn aff Tili Peti.
Vehkapuntari (Nils Vechapundarj oli syytettynä 1553 Ikkalan Lauri Tuomaanpojan lyömisestä). Talo ?.

Ritvalan taloja keskiajalla (pääasiassa SUVANNON mukaan):

Osa Ritvalan taloista laskettiin Kulsialan veropitäjään (suunnilleen nyk. Tyrväntö).
y = Yliskylä, a = Aliskylä

Talo II (Yrjölä y): Kuului alunperin Lumian suvulle (ks. talo III). Talo II-III ehkä jaettu ennen 1506 veljesten Jussi Heikinpoika Lumian ja Olavi Heikinpojan kesken. Heiche Lumia lautamies 1405. Erkki Jussinpoika isäntänä 1539-60. Jören Ericsson Lumia lupasi 1552 mennä asumaan Keuruun Liettuniemeen (mutta ei mennyt). Samainen Yrjö Erkinpoika isäntänä 1561-72 (siitä talon nimi?). Erkki Jussinpoika lautamiehenä 1547-58 16 kertaa, Yrjö Erkinpoika 1565-69 viidesti. Lumiala fasterarfuejordh (perintötila) 1596.
Talo III (Lumiainen y). Niilo Olavinpoika isäntänä 1539. Knut Niilonpoika omisti miehenosan Keuruun Liettuniemessä, lautamiehenä 1548-62 16 kertaa.
Talo IV (Nikkilä a). 1507-08 Martti Olavinpoika Helso. 1510 Niilo Martinpoika. Isäntinä 1539-62 Olavi Martinpoika, 1564-78 Mikko Laurinpoika (äiti Birit Olofsdotter). Omistivat eräalueen Keurustaipaleen (nyk. Mäntän) kosken tienoilla Häkkiskylässä. Olavi Martinpoika oli lautamiehenä ennen 1547, myös 1554. Mikko Laurinpoika myi tuomari Jaakko Henrikinpojalle Keuruulta Helsuunmaa-nimisen eräsijan 1569.
Talo VI isäntä Heikki Antinpoika Honkoinen (1539). Henric Andersson Honkoynen 1507, 1509.
Talo IX (Vanhala y): Matti Niilonpoika isäntänä 1546-84, lautamiehenä 1556-59 8 kertaa. Omisti metsää ja kalavettä Keurusselän Valkialahdessa. Sääksmäen käräjillä 9.2.1443 Waha Nils. [S] ehdottaa kirjoitusvirhettä ("Wanha Nils")
Talo X (Kauppila). Erkki Niilonpoika
Talo XII (Ollila a). Knut Olavinpoika isäntänä 1539-59. Talo on ehkä saanut nimensä Knutin isästä [J].
Talo XIII (Oitti a). Olof Oijthj lautamies 1443. Martti Jussinpoika lautamies 1506. Yrjö Martinpoika lautamiehenä 1547-61 14 kertaa.
Talo XIV. Bärtell Ridwala lautamies 1443, Olavi Pertunpoika lautamies 1455. Antti Olavinpoika isäntänä 1539-69, lautamiehenä viidesti ennen 1555. Lisänimi Kokko.
Talo XVI.
Talo XVII (Vekkala a ja Laurila a). Henric Lijnharria Sääksmäen käräjillä 1437; Henrich Lijnharia Padasjoen käräjillä 1493. Niilo Heikinpoika omisti alueita Vesannossa ja Konnevedellä; lienee Nilis länzman i Riduala (talvikäräjillä 1507; Ritvalassa pidettiin kaikki kesä-, syys- ja talvikäräjät 1506-10). Talo jaettiin 1546 ja 1558. Niilo Niilonpoika sai toisen osan, Lauri Niilonpoika omisti Laurilan 1560. Nisius Heikinpoika jonkun osan isäntänä 1539-55, Matti Heikinpoika 1546-48. Talolla ei enää 1550-luvulla ollut erämaita.
Talo XVIII (Eerola a). Heikki Olavinpoika isäntänä 1539-56; lautamiehenä 1547-55 16 kertaa. Omisti alueen Vesannon Pohjainvedellä. Lauri Heikinpoika isäntänä 1557-80, lautamiehenä 1547-60 viidesti.
Talo XIX (Hinkkala a). Tuomas Heikinpoika 1543-48. Heikki Olavinpoika 1550-78. Heikki Laurinpoika lautamiehenä 1556-67 18 kertaa. Omisti eräalueen Konneveden Aholankylän Valvatinniemessä. Lauri Heikinpoika (Lasse Hincka, Hinka Lars) 1600-01.
Talo Kulsiala III (Kaisti y). Erkki Laurinpoika 1553-58 lautamiehenä 14 kertaa, isäntänä vielä 1567. Omisti 1 miehenosan Petäjäveden Ala-Kintauden järven eteläpuolella, missä nykyäänkin Kaistinmäki.
Talo Kulsiala IV. Knut Simonpoika isäntänä 1556-57, 1560-69.
Talo Kulsiala VI (Ikoinen a). Kulsialan syyskäräjillä 3.10.1508 vahvistettiin se jako, joka oli tehty emillan Oleff Henricsson Riduala och Henric Oleffsson ibidem mz theris skifftis broder ulkopalstoista ja kalavesistä sen mukaan kuin kullakin oli osuutta i Norbotne. Heikki Olavinpoika omisti 2 miehenosaa Konneveden Aholankylän Valvatinniemessä.
Talo Kulsiala IX (Moijainen y). Niilo Antinpoika Moijainen mainittu lautamiehenä ym. käräjillä 1506-08. Niilo Laurinpoika omisti eräalueen Konnevedellä, oli lautamiehenä kolmesti 1546-59.

Ritvalan taloja uuden ajan alussa (JUTIKKALAN mukaan)

Laurila a ks. ed. talo XVII.
Lumiainen y ks. ed. talot II ja III.
Oikonen a, kylän vanhin ratsutila, jo 1593.
Ikonen a "...yksi ensimmäisen maakirjan taloista. Nimi on samaa juurta kuin lukemattomat Ikaalat ja Ikolat pitkin Suomea, lähinnä naapurikylä Ikkala. Tämän talon Heikki-nimisen isännän poikia täytyy olla sen Lauri Heikinpojan, lisänimeltä Hinkka, joka v. 1579 alkaa oman talon Ritvalassa. Laurin talosta tulee kuten voi arvata Hinkkala a, ja vuodesta 1630 alkaen se on ratsutila" [J] (ks. ed. talo XIX).
Vanhala y ks. ed. talo IX.
Eerola a "nimi johtunee Erkki Martinpojasta, joka 1600-luvun keskivaiheilla oli sen isäntänä" [J] (ks. ed. talo XVIII).
Ollila a ks. ed. talo XII.
Oitti a "on niitä harvoja taloja, jotka tässä ilmeisesti erittäin hyvinvoivassa kylässä jäävät kylmille 1600-luvun alkupuolen vaikeina aikoina. 1617-38 se on autiona, ja Erkki Oitti, ehkä viimeisen isännän poika tai veli, mainitaan eräitä kertoja itsellisenä. V. 1639 on kuitenkin Nuutti Erkinpoika, luultavasti saman Erkin poika, sen ottanut viljelykseen" [J] (ks. ed. talo XIII)
Sipilä a on 1620 veroluettelossa uusi talo, isäntänä Sipi Erkinpoika.
Paavola a on mainittu ratsutilaksi 1684, ja se on ehkä muodostettu kahdesta tilasta. Paavolan ensimmäinen tunnettu isäntä oli Paavo Heikinpoika.
Karppila a syntyi 1595, kun muuan Polycarpus Ryss perusti sen ratsutilaksi. [J] arvelee miestä karjalaiseksi, joita tuohon aikaan saatettiin virallisestikin kutsua "ryssiksi". Samat karjalaiset lienevät tuolloin perustaneet myös Saarioisiin luetun Ryssbölen eli Venäjän kylän Humppilaan. Karppila oli ratsutila myös 1636.
Nikkilä a. 1620-luvulta lähtien voidaan seurata tätä taloa [J]. Ehkä se on sama kuin yllä talo IV. 1595 isäntä oli Olavi Niilonpoika.
Moijala y on ikivanha kantatila, ks. ed. talo Kulsiala IX. Oli ehkä autiona 1603-06, mutta 1610 sen isäntänä oli nimismies Sipi Laurinpoika, ja 1630-luvulta alkaen se oli ratsutila aina vuosisadan loppuun asti.
Vekkala a. Talon vaiheet ovat moninaiset: milloin sitä omistaa Kristoffer Pertinpoika ja hänen poikansa Klaus (ks. yllä), milloin se on autiona. Ratsutila vuodesta 1600. 1630-36 talon omisti Hannu Fitingh Voipaalasta. Se autioituu jälleen, ja saa juudet asukkaat 1654.
Mikkola y, ehkä sama kuin Kaisti y, ikivanha kantatalo [J]. Molemmat olivat kylminä 1603-10/12, Mikkola ratsutilana 1613. Autioituu 1630-luvulla ja pysyy kylmillä vuosisadan loppuun asti [J].
Vilonen y sai alkunsa kahdesta talosta jotka Klaus Kristoffersson yhdisti 1613. Ne merkittiin autioiksi ja viljeltiin toisten toimesta, mutta saivat 1652 omat asukkaat.
Jutila oli iso talo jo 1500-luvulla, ratsutila vuodesta 1598. 1600 tienoilla sen isäntänä oli Jussi Matinpoika, josta talo ehkä sai nimensä [J]. Autioitui 1635 ja liitettiin sitten Wunschin kartanoon Hakalaan.

Nämä tiedot ovat katkelmallisia, ja ne ovat varmaankin täydennettävissä nykyisin tiedoin. Kun sellaisia saadaan, talo- ja sukuluettelot julkaistaan tällä sivulla uudistettuina. JUTIKKALAN mukaan ainakin seuraavien talojen suvut säilyivät varmuudella 1600-luvun lopun nälkävuosien ja 1700-luvun alun isonvihan yli: Hinkkala a, Laurila a, Oitti a, Nikkilä a, Paavola a, Sipilä a, Eerola a, Ikonen a, Vekkala a, ja Moijala y.