Ritvalan Helkajuhlan
varhaiset tutkijat

24.1.2004

1824Carl Axel Gottlund oli saanut kuulla Ritvalan helasta jo 1814. Vuonna 1824 hän lopulta saapui itse paikalle. Hän tuli Lammin ja Tuuloksen suunnalta Ritvalaan perjantaina 16.7.1824 aamupäivällä, ja kirjoitti tuolloin muistiin helkavirsiä ja helanhuutotapoja. Iltapäivästä aina sunnuntain iltapäivään 18.7. Gottlund vietti Lotilan kartanossa tuomari Gustaf Adolf Blåfieldin vieraana. Illaksi hän jälleen saapui Ritvalaan, jossa hänelle järjestettiin pienimuotoinen helkakulkuenäytös. Yötä myöten Gottlund sitten matkusti Hämeenlinnaan.
Gottlund mainitsee nimeltä muutamia laulajia. "Ne Soriammat ja hilpiämmät neijot joukossa suattovat lauluillansa kuin peämiehet niitä toisia, joista oli mainittavat: Kaisa Mikkola [21], Hedda Yrjöntytär [Kaisti, 16], Kerttu Juhanantytär [Iso-Eerola, 18], Tiina Eerikkintytär [Anna Kristiina Moijanen, 14] ja Maija Nikkilä [32]".
1825 6.11. Gottlund kirjoittaa tuomari Blåfieldille kysyen tarkempia tietoja Forselius tai Forsselius -nimisen papin kannelleen helkajuhlista.
1826 16.6. Blåfield vastaa, ettei ole saanut tarkempia tietoja.
1.7. Turun tuomiokapitulin notaari Carl Hällfors vastaa Gottlundin kirjeeseen, ettei tuomiokapitulin papereissa ole mitään Ritvalan helkaa koskevaa, mutta että Sääksmäellä kyllä oli vv. 1735-41 toiminut pappina John.Joh.Fonselius.
Gottlundin "Otavan" toisen niteen ne arkit, joihin sisältyi Ritvalan helkakuvaus, painettiin elokuussa.
1829 22.9. Voipaalan Odert Gripenberg vastaa Gottlundille, että hän on tavannut Maija Nikkilän ja kirjoittanut tältä muistiin helkasävelmän.
1830 Adolf Ivar Arwidsson kiittää kirjeessä Gottlundia "Helasta", johon lupaa tutustua.
1831 Huittulan kylän koleratapauksia tutkinut Elias Lönnrot kävi 20.11. Ritvalassa, ja kirjoitti muistiin helkavirret.
1832 Lönnrotin kirjoitus Ritvalan helasta julkaistaan Helsingfors Morgonbladissa 1.6. ja 4.6.
Gottlundin "Otavan" 2. osa ilmestyy elokuussa.
1833 25.7. Lönnrot kirjoittaa K.N.Keckmanille, ja lähettää tälle helkavirsien sävelmän Gottlundille annettavaksi. Lönnrot ei kirjoittanut sävelmää muistiin Ritvalassa, vaan pani sen paperille muistinsa mukaan.
1845 August Fredrik Reinhold Blåfield Jutikkalasta (19-vuotias), Gustaf Blåfieldin veljenpoika, ryhtyy kirjoittamaan helkavirsiä muistiin. Tarkoituksena oli, että Hämäläis-Osakunta kustantaisi vihkosen, ja sitä jaettaisiin kansalle vanhan kauniin tavan vireillä pitämiseksi. 22-sivuinen vihkonen julkaistiin kuitenkin Blåfieldin omakustanteena 1846 yhdessä ylioppilas, sittemmin rovasti Antero Wareliuksen kanssa. Tutkimus on osoittanut, että tekstit ovat lähes identtiset Gottlundin ja Lönnrotin versioiden kanssa.
1862 H.A.Reinholm käy Ritvalassa helkakauden päätyttyä. Hän kertoo kuulleensa, että väkeä oli ollut paikalla niin paljon, että "tanhuan aita väkijoukolta oli rikottu".
1864 heinäkuussa Reinholm käy uudestaan Ritvalassa.
1879-
1880
A.A.Borenius käy Ritvalassa kesäkuussa -79 ja syyskuussa -80. Hänen muistiinpanonsa ovat tarkat ja huolelliset. Hänen tiedonantajiaan olivat jo vanhaan polveen kuuluneet Vekan Riika, Vähän-Eerolan vaari, Ison-Eerolan emäntä, Hirkmanska, Topon Anni ja Ranta-Rikiina. Vuosina 1879-80 ei helkaa huudettu, eikä hänkään siis -79 nähnyt juhlaa omin silmin.
1881 A.O.Heikel oli tutkijoista ensimmäinen, joka vieraili Ritvalassa helluntaina. Hän julkaisi Uudessa Suomettaressa 26.7. artikkelin, josta on peräisin kuuluisa ja murheellinen kuvaus helanhuudon rappiosta. Muuten Heikel pani Huittulan puolella muistiin suuren määrän tansseja ja leikkejä, ja sai siellä kokea myös helkatulet.