INKERIN VIRSI


Inkerin, ihanan neidon
Lalmanti, iso ritari
varasi vakuhun naida,
antoi kättä kätkyelle,
isoin kimpuin kihlaeli,
suurin sormuksin lunasti.
"Kokotteles vuotta viisi,
vuotta viisi, vuotta kuusi,
sekä seitsemän kevättä,
kanssa kaheksan keseä,
ynnä syksyä yheksän,
talvikausi kymmenettä.
Kun sa kuulet kuolleheni,
kaiketi kadonneheni,
ottaos uros parempi,
älkös sä pahempatani,
älkös sä parempatani;
ota muutoin muotohises."
Eerikki, vähä ritari,
valhekirjat kannatteli,
valhekirjat kiiruhulta:
"Lalmanti on sodissa voittu,
pantu maahan paineluissa."
Inkeri ihana neito
vietihin vihintupahan.
Väen kihlat annettihin,
väen ei vihille saatu
eikä miehin eikä miekoin
eikä uljasten urosten
eikä vaimoin valittuin
eikä neitten kaunokaisten.
Inkeri, ihana neito,
istui se lutin solassa,
sekä istu että itki,
katsoi itään, katsoi länteen,
katsoi poikki pohjoisehen.
Näki kykkärän merellä:
"Jos sä lienet lintuparvi,
niin sä lähdet lentämähän;
jos sä lienet kalaparvi,
niin sä vaipunet vetehen,
jos sa lienet Lalmantini,
laske purtes valkamahan."
"Mistäs tunnet Lalmantikses?"
"Tulennasta tunnen purren,
tulennasta, laskennasta,
toisen puolen purjehesta:
uusi on toinen purjepuoli,
toinen silkkiä sinistä,
silkki Inkerin kutoma,
kauan neidon kaiehtima."
"Minun nuori veljyeni,
ota ohrilta orihis,
iduilta ikälihanen,
maatajalka maltahilta;
aja vastaan Lalmantia!"
"Terve, nuori näälämiehen',
kuinka Inkeri elävi?"
"Hyvin Inkeri elävi:
viikkokausi häitä juotu,
toinen lahjoja ladeltu,
kolmas anttu antimia!"

Takaisin Helkavirsisivulle