(7.4.00)

SÄÄKSMÄKI

PÄIVÖLÄ

Solbergan kartano / Päivölän kansanopisto
Solberga mediaeval manor / Päivölä adult education institute


Solberga, keskiaikainen aateliskartano

Saarioispuoli 1700-luvulla, 777K Sääksmäen Saarioispuolelle syntyi keskiajalla kolme rälssimiesten kartanoa, Lahinen, Jutikkala, sekä Tarttilan kylästä jo varhain erotettu Solberga, kartanoista vanhin. Nämä kolme kartanoa ovat samalla koko muinaisen suur-Sääksmäen ja sen kihlakunnan ainoat keskiaikaiset aateliskartanot.
Solberga siirtyi rälssisukujen haltuun jo ilmeisesti 1300-luvun lopulla. Sen ensimmäinen rälssisukuinen omistaja lienee ollut Lauri Vitikanpoika; ennen vuotta 1405 omistajaksi tuli tämän vävy Sääksmäen kihlakunnan tuomari Haakon Knutinpoika, jolta kartano sitten siirtyi Haakonin langolle, Hollolan kihlakunnan tuomari Niilo Tawast vanhemmalle. Tämä omisti tuolloin myös Lahisen.

Jo Voionmaa (Hist.Ark. 32:2, 1924) kiinnitti huomiota Saarioispuolen vahvaan pakanalliseen kulttiperinteeseen. Vierekkäiset mäet Hiittiä, Saari ja Solberga ovat täpösen täynnä kalmistoja, uhrikiviä ym. kulttiin liittyviä muistoja. Itse Solbergan ("Päivänvuori") jo 1300-luvulla syntynyt seudulla sinänsä harvinainen ruotsinkielinen nimi viittaa ikivanhaan kevät- eli helkakulttiin, josta Hämeen seuduilla vieläkin on jäljellä monia helavalkeitten polttamiseen viittaavia 'Helaamäkiä'. Itse asiassa Tarttilan vainioitten viereltä on vielä 1700-luvun lopulla tunnettu "Helaakallionmäki". Solbergan ja Tarttilan rajoilta huomasi Voionmaa sellaisia ikimuistoiseen palvontaan viittaavia nimiä kuin "Tuonenristin haara", "Ristimoisio", "Vähä ja Iso Pyhäristi", "Ämmän mänty", Hiittiä jne.
Ei liene sattumaa, että tämä jo Gananderin 1789 tarkoin kuvaama perinne on säilynyt meidän päiviimme Vanajanselän toisella puolella Sääksmäen Ritvalassa. Vielä Aleksis Kivi ehti kirjoittaa hämäläistä helkajuhlaa tarkoin kuvaavan runon "Helavalkea".

Voionmaa kiinnitti huomionsa myös siihen "Momosin poycaan", joka vuonna 1405 yritti käräjillä saada takaisin tämän tilansa. "Momosinpoika" on ehkä luettavissa "Miemo(se)npojaksi", jonka sukua keskiajan Ritvalassa on ehkä seurattavissa yli puolentoista vuosisadan ajan, ja jonka nimi oli Hämeessä verraten yleinen tuohon aikaan. Voionmaa vetoaa mm. Lönnrotiin, ja arvelee että nimi saattaisi johtua 'loveen lankeavasta', ja olettaa että 'Päivänmäen' tai 'Helaanmäen' tilan entinen omistaja olisi ehkä ollut muinaiskylän shamaani tai tämän jälkeläinen.

Päivölän kansanopisto syntyy

1800-luvulla suuri osa vanhoista aateliskartanoista oli siirtynyt takaisin talonpoikaisille suvuille. Kun Hämäläisen osakunnan ylioppilaat 1860-luvun lopulta lähtien ajoivat kansakoululaitoksen tueksi kansanopistojärjestelmää, ja kun sellainen sitten piti perustettaman paitsi Jyväskylän tienoille myös eteläisempään Hämeeseen, lahjoitti Solbergan leskiemäntä Eriika Parkku vuonna 1894 3.56 hehtaarin maa-alan "Solperinmäeltä" tuolle perustettavalle kansanopistolle.
Näin perustettiin samana vuonna Etelä-Hämeen, sittemmin pelkän Hämeen, ja nykyisin Päivölän Kansanopisto. Sen tehtäväksi tuli

"kansallisen ja yleisinhimillisen sivistyksen edistäminen maakunnan väestössä. Se koettaa kasvattaa oppilaistaan valistuneita yhteishyvää harrastavia kansalaisia herättämällä heissä tiedonhalua ja isänmaanrakkautta sekä vakaannuttamalla heissä kristilliselle pohjalle perustuvaa ylevää käsitystä ihmiselämästä, sen tarkoituksesta ja velvollisuuksista".

Kansanopiston rinnalle perustettiin pari vuotta myöhemmin "Sääksmäen isäntä- ja emäntäkoulu", eli sittemmin Päivölän maamieskoulu, joka sata vuotta tämän jälkeen palasi rakennuksineen kansanopiston omistukseen.
Kansanopiston ensimmäinen johtaja oli tunnettu kansanvalistusmies Severi Nyman (Nuormaa). Nykyään, runsaat sata vuotta myöhemmin, rehtorina toimii VTT Juha Vuorinen.

Teksti: Kari Rydman


Päivölän kansanopiston omat sivut