Paavi Benedictus XII ja Sääksmäen pannabulla 1340

Takaisin / Back


Katkelma Mustan Kirjan kopiosta: (ylin rivi) mathias de Rapalum Cuningas; (toinen rivi) ...De rapalum Lazo De wendentaka Menracas De Wendentaka; (kolmas rivi) ... de Salu olla Dysa De Woypala Nykki wargh De woypa; (neljäs rivi) ... De Woypala Anundi De voypala...; (viides rivi) ... Memo De rydwala Somalayni De riduala...


1300-luvun alun ja puolivälin tienoilla syntyi eri puolilla maata levottomuuksia kirkollisten verojen säätämisen ja korottamisen vuoksi. "Suuren harjaantumisen niiden vastustamisessa saavuttivat etenkin hämäläiset" [VOIONMAA (1)]. Varhaisin kapina tunnetaan Hauholta 1320-luvun lopulta, missä talonpojat eivät olleet maksaneet edes siihenastisia "kolmea nahkaa", vaikka olivat joutuneet kirkonkiroukseenkin. Vuonna 1335 tuo sitkeä "neljännen nahan" riita 'ratkaistiin' virallisesti piispan hyväksi, mutta kapina jatkui yhä Suur-Sääksmäen talonpoikien keskuudessa.

Sääksmäen kirkkoherrana oli tuolloin turkulaissyntyinen Henricus Hartmanni (Henrik Hartmanninpoika, †1367), ilmeisen voimakastahtoinen kirkkoruhtinas, josta 1350-luvulla tuli Turun tuomiorovasti, ja joka 1366 valittiin Turun piispaksi (muttei ehtinyt virkaansa hoitamaan). Hän oli joutunut valta- ja talouspoliittisista syistä pahoihin riitoihin (myös) Hämeessä toimineitten dominikaanien eli mustienveljien kanssa, ja valittanut asiasta paavi Benedictus XII:lle Avignoniin. Paavi vastasi 28.5.1340, ja määräsi Uppsalan tuomiorovastin, dekaanin ja arkkiteinit tutkimaan valituksen ja sitten ratkaisemaan asian. Kolmisen viikkoa myöhemmin, 16.6.1340 paavi vahvisti omasta puolestaan Henrikin langettaman ja Uppsalan kaniikki Tuomas Johanneksenpojan vahvistaman kirkonkirouksen 25:lle Suur-Sääksmäen talonpojalle, jotka olivat niskoitelleet kymmenysten maksussa. Tutkijat ovat jonkin verran erimielisiä siitä, kuuluivatko nämä kaksi valituksenaihetta yhteen.

Nuo 25 kuuluisaksi tullutta Suur-Sääksmäen isäntää olivat Turun tuomiokirkon Mustassakirjassa säilyneen kopionkopion mukaan seuraavat:



Mathias de RapalumCuningas de RapalumOllj Neuari de RapalumLazo de VendentakaMenracas de Vendentaka
Pauo de VendentakaOlli de SaluOlla Dysa de VoypalaNykki Vargh de VoypalaCallas de Voypala
Meilanpeti de VoypalaAnundi de VoypalaMarci de VoypalaHandupoter de HiccalaMemo de Ryduala
Somalayni de RidualaHenric de HactissanpoycaAzico de HactissaenpoycaJuddi de HactissaenpoycaMelico de Iudicala
Meluncta de CartalaMelita de HyrfalaYe de OncalaSatato de LaynamaesseSomalayna de Harala


He eivät olleet maksaneet Henrik kirkkoherralle "kirkolle kuuluvia viljakymmenyksiä eräistä maa-alueista, tiloista ja muista omistuksista, joita he pitivät hallussaan samaisen Sääksmäen kirkon pitäjän rajojen sisäpuolella". Koska mainitut isännät olivat kestäneet Henrikin määräämää kirkonkirousta "kolme viikkoa ja enemmänkin" (virallinen ilmaisu hyvin pitkästä ajasta), heidät tuomittiin maksamaan kolmen markan sakko jokaiselta [kolmelta?] viikolta, josta sakosta kolmannes meni kirkkoherralle, kolmannes kirkonrakennusrahastoon ja kolmannes seudun vakinaiselle piispalle.

Hauhon ja Sääksmäen ekskommunikaation seurauksista meille ei ole säilynyt tietoja, ei myöskään dominikaanien ja virallisen kirkon riitojen ratkaisusta. Sen enemmän on julkaistu tutkimuksia ja arvailuja näistä 25 Suur-Sääksmäen kuuluisiksi tulleista isännistä.

Keitä he olivat?


Pannahisten nimiluettelo on kiihottanut lukemattomia tutkijoita. Oikeinkirjoituksen horjuvuus on aiheuttanut monia toisistaan eroavia lukutapoja. Luettelosta voi myös saada käsityksen mahdollisten ulkomaisten siirtolaisten osuudesta Sääksmäen isäntien joukossa. Tässä esitetään vain muutamia tulkintoja, lähinnä VOIONMAAN (2) [V] ja SUVANNON [S] mukaan.

Voipaalan "Olla Dysa". Huittulassa oli 1437 lautamies Oluff Tijssa, 1455 kaupanvahvistaja Olooff Tysse, 1508 Jöns Oleffsson Dyse ("sijoitettavissa Huittulan taloon V Anttila" [S]), ja 1608 Jören Andersson Tysy. - Satakunnassa lisänimi on Huittisten Sammun kylän Tiisan talossa ja Karkun Tiisalassa; lisänimi esiintyy siellä 1400-1500-luvuilla usein [S]. Jostain syystä tutkijat ovat yleensä pitäneet "Ollaa" ruotsalaisena.
Voipaalan "Nykki Vargh". "Nimet Varg ja Susi olivat keskiajalla ja uuden ajan alussa levinneitä länsihämäläisillä alueilla" [V]. "Lisänimi ei ole jäänyt elämään pitäjässä. Myös lisänimi Susi on tuntematon koko kihlakunnassa. Voitaneen jättää huomiotta väitteet nimen käännöksestä asiakirjaa laadittaessa tai sen muuntumisesta jostakin toisesta. On siis otettava vakavasti tämä toinen vierasperäinen nimi [...] Lisänimi Varg esiintyy Tyrväässä 1482-1490 ja siitä on muodostunut kylännimi Varila" [S].
Ritvalan "Memo". "Tämän Ritvalan Miemon jälkeläisiä olivat todennäköisesti v. 1405 maanomistajana Liattulassa (Ritvalan kyläkuntaa) mainittu Momosin poyca [...] ja 1506 mainittu niclis oleffsson menpoy liattula. Miemonpoikain suku on siis Ritvalan seudulla todettavissa keskiajalla yli puolentoista vuosisadan kuluessa. [...] Nimi on ollut keskiajalla verraten yleinen Hämeessä" [V]. Memmo tai Miemo on LÖNNROTIN mukaan merkinnyt 'tainnoksissa olevaa' ja OJANSUUN mukaan myös 'kaatumatautista', minkä johdosta [V] arvelee sukua "vanhaksi poppamiessuvuksi".
Ritvalan "Somalayni". Arvellaan Varsinais-Suomesta siirtyneeksi uudisasukkaaksi. 1442 (?) Anders Somalainen, 1455 Anders Suomaleinän kaupanvahvistaja, "lähinnä Ritvalan talosta XV (Paavola)" [S]. "V. 1608 esittivät Ritvalan Kulsialan puolella olevan naapurikylän Uskilan miehet käräjillä pari vanhaa tuomiota 1550- ja 1560-luvuilta, joissa heidän rajainsa joukossa mainitaan myöskin Suomalaisten lahti ('Såmalaisten lachten')" [V].
"Henric, Azico ja Juddi de Hactissaenpoyca". [V] ei pidä tulkintaa 'Hahtisenpojaksi' oikeana, ja sijoittaa heidät Hakkilan kylään Saarioisten pitäjässä: "[...] kuusitoista ensimmäistä nimeä kuuluvat Sääksmäen kirkonpuoleisiin ja Vedentaan seutuihin. Luettelon kolme viimeistä nimeä taas ovat pälkäneläisiä. Välillä olevassa nimiryhmässä odottaisi olevan Saarioispuolen nimiä, joita siinä onkin varmoja Judikkala. [...] Puheena oleva arvoituksellinen nimi on mahdollisesti selitettävä Hakkisenpojaksi [...]". - [S] kuitenkin yhdistää nimen Pälkäneen Laitikkalan Ahti-nimiin.
"Ye de Oncala". [V] vastustaa nimen lukemista 'Yöksi'. "Siinä voi paremminkin piillä sama juurisana 'Yi' tai 'Yijä', joka esiintyy jämsäläisessä talonnimessä Yijälä; Jämsähän onkin suurimmaksi osaksi muinaissääksmäkeläistä asutusalaa".

Mikä pannahisia yhdistää?

Ari SIRÉN esittää (PIRISEEN vedoten), että Sääksmäen pannabullan muotoa ei käytetty kirkollisista maksuista kokonaan kieltäytyviä, vaan kymmenysten sijasta alhaista sopimusmaksua suorittavia ja perinnäiseen oikeuteen vetoavia veronmaksajia vastaan. Sellaisia olivat esimerkiksi uudisviljelijät tai maata kirkolle luovuttaneet, ja Sirénin mukaan pannahiset saattoivat olla juuri sellaisia.

Toisaalta kylien järjestys ja jatkuva 'kolmiluku' on innostanut tutkijoita. Luettelossa on ensin kolme Rapolan, sitten kolme Vedentaan isäntää. Salon Olli jää yksinäiseksi, mutta sitten seuraa kuusi Voipaalan ja kolme Ritvala-Ikkalan isäntää. Jos VOIONMAAN loogisentuntuinen arvaus on oikea, luettelossa seuraa kuusi Saarioispuolen isäntää, sekä lopuksi Pälkäneen suunnasta Onkkaalasta, Lainametsästä (Laitikkala) ja Harhalasta yksi kustakin. (SUVANNON mukaan kolme "Hactissaenpycaa" kuitenkin olisivat Pälkäneen Laitikkalan Kulsialan hallintopitäjään kuuluneita isäntiä). Olisiko sittenkin kysymys jonkin laajemman järjestelmän kaiusta?
Georg HAGGRÉN onkin äskettäin SUVANTOON liittyen esittänyt, että luettelossa mainitaankin suursääksmäkeläisten luottamusmiehet, nimitysmies (esim. Mathias de Rapalum?) sekä kaksi 6+6 lautakuntaa, ja että he näin olisivat edustaneet koko pitäjän asujamistoa.

Kari Rydman


Lähteitä:
Väinö VOIONMAA: Keskiajan kansankapinat Suomessa. Historiallinen aikakauskirja 4, 1916. (1)
Väinö VOIONMAA: Suur-Sääksmäen muinaishistoriasta. Historiallinen arkisto 32:2, 1924. (2) (Julkaistu uudelleen: Aikakirja II. Sääksmäen-Valkeakosken alueen historiallinen aikakauskirja. Valkeakosken kaupungin julkaisusarja B:2, 1987)
Seppo SUVANTO: Yksilö myöhäiskeskiajan talonpoikaisyhteiskunnassa. Sääksmäen kihlakunta 1400-luvun alusta 1570-luvulle. SHS, Historiallisia Tutkimuksia 193, 1995.
Ari SIRÉN: Sääksmäen pannajulistus vuonna 1340. Sääksmäki-lehti 1990.
Georg HAGGRÉN: Sääksmäen Rapola, talonpoikaiskylästä herraskartanoksi. 2000.