SÄÄKSMÄKI

RAPOLA

Muinaislinna / Kartano
Ancient hillfort / Manor


Rapolan linna

Suomen suurimman muinaislinnan ympärysvallin pituus on n. 1.1 kilometriä. Se on rakennettu harjulle, jonka keskellä on suuri harjuhauta, ja sen rinteitä on eräin paikoin huomattavasti jyrkennetty.
Tarkkoja arvioita linnan käyttö- ja rakennusajoista ei toistaiseksi ole, sillä siitä on tutkittu vasta n. prosentin verran. Arvattavasti sitä kuitenkin on käytetty jo varhain pakanuuden ajalla pakolinnana, ja viimeisimmät rakennustyöt on ehkä tehty Suomen keskiajan alkupuolella.
Linnan puolustusrakenteet on ilmeisesti tehty hirsistä salvomalla, poikittaisiin hirsiarkkuihin tukeutuen. Jäljellä ovat niiden moreeniset alusrakenteet, joista osa on selvää kivilatomusta. Varsinkin eteläinen pääportti lienee ollut järeää tekoa, samoin pohjoispään 'torni'.
Linnassa on säilynyt suuri määrä rakennusten pohjia, samoinkuin esimerkiksi tulisijoja. Jälkimmäisiä on arvattavasti käytetty myös rinteiden jäädyttämiseen talvella; tästä lienee kaikuja venäläisten vanhoissa kertomuksissa "suomalaisten lasilinnoista".


Museoviraston Rapola-sivusto: http://www.nba.fi/ARCHAEOL/Rapola/index.htm
TORNI
= "Tower"
POHJOISPORTTI
= Northern gate
HARJUHAUTA
= Ridge valley
KAIVO
= Well
ETELÄPORTTI
= Southern gate

Rapolan kartano

Sääksmäen ikivanhan asutuksen merkkinä myös Rapolassa on kosolti hautaröykkiöitä, uhrikiviä, ja jopa tarkoin dokumentoitu muinaispelto taloineen. Ohran ja vehnän viljely seudulla lienee jo 3000 vuoden ikäistä. Rapolan-Voipaalan-Kirkon alue onkin Suomen suurin yhtenäinen muinaismuistoalue.
Rapolan kylää on pidetty muinaisten heimopäälliköiden asuinsijana. Mieltä on ennen muuta kiehtonut paavi Benedictus XII:n kirje vuodelta 1340, joka uhkasi ekskommunikaatiolla 25:tä Sääksmäen talonpoikaa maksamattomien kirkonverojen vuoksi: Rapolan kolmesta isännästä yksi oli nimeltään Cuningas de Rapalum.
Rapolan kylän muuttuminen kartanoksi alkoi 1500-luvun lopulla, kun Sääksmäen kirkkoherraksi tullut mahtisukuinen Paavali Niilonpoika Särkilahti ja hänen voutipoikansa vähitellen hankkivat omistukseensa suurimmat osat Rapolan ja Voipaalan kylistä. Heidän jälkeläisiään elää runsaasti vieläkin, myös Sääksmäen suurtilojen isäntinä.

Isännät

Historiaa

1507:
Hemming Jönsinpoika
Olof Ragvaldinpoika
Jöns Michelinpoika
Anders Nilsinpoika
Jöns Larsinpoika
Henric Nilsinpoika Pölnäjä
1500-luvun alussa Rapolan kylässä oli SUVANNON mukaan kuusi taloa. Niistä mahtavin oli Pölnä(jä)n talo, jonka sukua on voitu seurata 1440-luvulle asti. Pölnäjän (myöh. Papunen) talolla oli myös laajoja eräomistuksia Keski-Suomessa. Pölnäjän sukua oli asettunut ilmeisesti jo 1400-luvulla myös lähi-eräalueelle Lippoon, joka myöhemmin kuului Lempäälään. - 1543 Rapolan kuutta taloa isännöivät pojat ja pojanpojat, ja lisäksi oli tullut yksi pieni talo, ehkä jakamisen kautta. Ensimmäisen talon isäntä, Hemmingin pojanpoika Per Leikas muutti kuitenkin 1555 Huittulan eräalueelle Konnekoskelle. Tähän rakoon iski Särkilahtien suku.
Timilä:
1559 Timoteus Pauluksenp. Särkilahti
1575 Johan Timinp. Särkilahti
1576 Isac Timinp. Särkilahti
1577 Birgitta (leski)
1579 Mats Erikinp. Halls
1612 Isac Timinp. Särkilahti
1618 Frans Isakinp. Särkilahti
Sääksmäen kirkkoherraksi viim. 1536 tullut uskonpuhdistusmies Paulus Nicolai (Särkilahti) alkoi varsin häikäilemättömästikin hankkia maata pitäjästä. Tätä työtä jatkoivat hänen voutipoikansa Israel ja Timoteus. Edellisen hankintojen keskus oli Saarioispuoli, jälkimmäinen aloitti Rapolan ja Voipaalan kylistä. Tilojen yhdistämisessä syntyi Timilän ratsutila. Poika, huovipäällikkö Johan Timinpoika oli vuonna 1600 Hämeen mahtavin talonpoika, jonka tekosia sitten Kaarle-herttuan astuttua valtaan ryhdyttiin tutkimaan. Tilojaan menettäneiden tai muuten väkivallantekojen kohteiksi joutuneiden katkerien pitäjäläisten valituksista huolimatta Johan Timinpoika sai pitää päänsä ja omaisuutensa.
Timilä:
1620 Per Olofss. Ruuth
1620 Simon Perss. Ruuth
1646 Margareta Bock
1686 Carl Perss. Ruuth
1690 Carl Carlsson Ruuth
Vuonna 1620 Timilä siirtyi Johan Timinpojan vävylle Per Ruuthille ja tämän alaikäiselle pojalle Simonille. Tuolloin oli koko Rapolan kylä jo yhdistetty Timilään, Papusta lukuunottamatta. Viimeisen kerran mainitaan Papusessa talonpoikainen isäntä 1678; nälkävuosien jälkeen se autioitui ja liitettiin Timilään. Rapolan kylästä oli tullut kartano. Per Ruuthin toisesta vaimosta Margaretha Bockista tuli Rapolan pitkäaikaisin valtijatar. Simon Ruuth yritti koko ikänsä saada Timilää takaisin äitipuoleltaan, mutta epäonnistui. Margaretha oli (varsin laittomin keinoin) saanut kuninkaalta elinikäisen omistuksen Rapolan kartanoon. Vasta Margarethan viimeisen miehen Anders Paltheniuksen ja itse Margarethan kuoleman jälkeen Timilä palasi Ruuthien haltuun. Viimeinen Timilän Ruuth oli ratsumestari Carl Carlinpoika. Hän kykeni pitämään Timilän hengissä pitkälle Pohjan sodan monia vaiheita, samaan aikaan kun sukulaiset Ruthenhielmit Voipaalassa (Johannesbergissä) velkaantuivat kohtalokkaasti.
Rapola:
1721 Eric Forell
1724 Gustaf Brunow
1725 Per Gustaf Svinhufvud af Qvalstad
1732 Margaretha Ruuth (leski)
1753 Johan Gustaf Svinhufvud
1786 Hedvig Forell (leski)
~1795 Per Svinhufvud
~1840 Per Gustaf Svinhufvud
1866 Olga Svinhufvud (leski)
Isonvihan jälkeen Rapolan kylä oli ilmeisesti täysin autioitunut. Kirkkoherra Woivaleniuksen vävy Erik Forell otti Timilän viljelykseen 1721, ja uudelleenpystytti joitakin talousrakennuksia. Hän joutui kuitenkin luopumaan omistuksestaan, kun maahan palasi ratsumestari Carl Ruuthin tytär Elisabeth miehensä Gustaf Brunowin kanssa. Nuorempi sisar Margaretha sai tilan sitten haltuunsa miehensä Per Gustaf Svinhufvudin kanssa; Brunowit siirtyivät Ritvalaan. Vänrikki Johan Gustaf Svinhufvudin aikana Rapolan kartano alkoi kukoistaa. Valitettavasti kartanon rakennuksista tai esineistöstä ei liene tuolta ajalta dokumentoitua kuvallista tietoa. Sekä Forellin että Ruuthin suku hallitsi Rapolaa "naisen puolelta" lähes jatkuvasti.
Rapola:
1868 Kustaa Rapola (Bjong, Pietola, Timilä)
1915 Juho Kuuliala
1948 Enne Kuuliala (leski)
1951 Annamaija & Timo Kuuliala
1959 Timo Kuuliala
1966 Maija Kuuliala (leski)
1983 Jussi Kuuliala
1993 Suomen Valtio
"Rapolan Kamreeriksi" kutsutun Per Gustaf Svinhufvudin kunnianhimoiset suunnitelmat onnistuivat vain osittain. Kansanvalistuksen saralla hän seurasi naapurikartanon Voipaalan ihanteellisia yrityksiä. Rapolan suuri kivinavetta on seudun suurimpia ja vanhimpia lajissaan (1864). "Kamreerin" talous meni kuitenkin niin lopullisesti kuralle, että hän 1866 (mahdollisesti) teki itsemurhan. Vuodesta 1868 Rapolaa tuli omistamaan talonpoikainen sääksmäkeläinen suku, joka omaksui sukunimekseen 'Rapola'. Professori Martti Rapola on kirjoissaan analysoinut lapsuutensa maisemaa valtakunnallisesti merkittävällä tavalla, ja Annamaija Kuuliala on kirjoittanut varsinkin tämän uudemman Rapolan historian kokoon teoksessaan "Sydämeen piiloutunut mennyt aika". Vuonna 1993 Rapolan kartano siirtyi Suomen valtion eli käytännössä Museoviraston haltuun, ja se on tänään valtakunnan laajimman yhtäjaksoisen muinaismuistoalueen keskus.


Kari Rydman

Tämän sivun laadinta on vielä kesken.
This page is under construction. Sorry.