Sääksmäen tarinat

Mikä tekee Sääksmäestä niin poikkeuksellisen Hämeen sydänpitäjien joukossa?

Kirjoitus on julkaistu Sääksmäki-lehdessä 2002

Valkeakosken Sanomien pääkirjoituksessa 17.9.02 puututtiin varsin tärkeään asiaan, yhteisön tarinoihin, arvoihin ja tunteisiin. Valitettavasti pääkirjoittaja keksi näille seuduille vain yhden esimerkin niistä:

"Yksi Valkeakosken menestystekijöitä ovat olleet ne arvot, tunteet ja tarinat, joita kaupunkiin viime vuosisadan loppipuoliskolla liittyi. Erityisesti vuorineuvos Juuso Waldenin toiminta ja siitä kasvaneet tarinat loivat koko yhteisöön kiinteyttä ja voimaa. Siihen liittyi myös vahvasti ajatus siitä, että kaikista koskilaisista pidetään huolta."

On kaikin puolin erinomaista, että yksi Sääksmäen kylistä on saanut Juuso-tarinoista suurta henkistä voimaa. Mutta tämä yksi kylä on nykyisessä itseriittoisuudessaan kyllä kovin usein perin historiaton, tai sen historia ulottuu vain 1900-luvun alkupuolelle. Edes muun Sääksmäen liittäminen sen vanhaan myllykylään 70-luvulla ei näytä antaneen kaupunkilaisille sellaisia itsetuntoa nostavia tarinoita ja mielteitä, joita Sääksmäkeen niin runsaasti liittyy.

Olisihan ylen holjaa, jos kivikaupungin koskilainen voisi rehennellä vaikkapa seuraavankaltaisilla tosiasioilla:

1. Koko suuri Häme jakautui keskiajalta lähtien kahteen puoliskoon, joista koko läntinen ja ehkäpä vauraampi osa oli nimeltään Sääksmäen kihlakunta. Itäinen Häme puolestaan oli Hollolan kihlakuntaa. Ruotsalaisten perustamasta Hämeenlinnasta tuli sitten Hämeen (ja Uudenmaan) läänin pääkaupunki, joka sijaitsi Sääksmäen ylisen ja alisen, sekä Hollolan ylisen ja alisen kihlakunnan yhteisessä rajakohdassa. Sääksmäen kihlakunnat ulottuivat nykyiseltä Uudeltamaalta kauas Jyväskylän pohjoispuolelle. Tämä Sääksmäen virallinen ja keskeinen asema Hämeessä säilyi muinaisajoista lähtien aina vuoteen 1870, enemmän kuin puolen tuhatta vuotta.

2. Sääksmäen asemaan saattoi muinoin vaikuttaa se, että sen keskustassa sijaitsi koko Suomen ja ehkäpä koko Pohjois-Euroopankin suurin linnoitus, joka hallitsi läntisen Hämeen keskeisten vesireittien solmukohtaa.

3. Vanhimmat suomalaiset (hämäläiset) talonpojat, jotka tunnetaan nimeltään ja asuinpaikaltaan, ovat ne 25 Suur-Sääksmäen merkkimiestä, jotka joutuivat poliittisista syistä kirkonkirouksen uhan alaisiksi 1340; heidän joukossaan Cuningas de Rapalum.

4. Hämeen vanhimmat aateliskartanot (Solberga eli Päivölä, Lahinen ja Jutikkala) syntyivät Sääksmäen Saarioispuolelle.

5. Aikoinaan laajalti vietetyistä kevään hedelmällisyysrituaaleista vain Ritvalan Helka on säilynyt nykypäiviin. Siihen on ehkä vaikuttanut se, että Ritvala oli 1700-luvulle asti koko läntisen Hämeen (eli Sääksmäen kihlakuntien) suurin kylä, että sen eräomistukset aikoinaan olivat kihlakunnan laajimmat, ja että se säilyi talonpoikaisena ja ilmeisen itsetietoisena kartanoajan loppuun asti.

6. Gripenbergien ja Nervanderien Voipaala pysyy historiassa niin sokerijuurikasteollisuuden, kansakoulun kuin suomenkielisen teatterinkin ansiosta. Ne tosin toteutettiin nykyisessä muodossaan myyöhemmin ja muualla. Keisari Aleksanterin vierailu Voipaalassa on toki vain sosieteettitapaus, kävihän keisari muuallakin... kuten uudemmat ja pienemmät keisarit Juuson valtakunnassa...

7. Sääksmäestä tuli noin 70-100 vuotta sitten koko maan tihein taiteilijapaikkakunta, ja merkittävien sääksmäkeläisten akateemikkojen ja tiedemiesten määrä (ja laatu) on vaikuttava.

8. Pirkanmaan perinnemaisemien luettelossa Sääksmäen osuus on suurin, eikä siinä edes mainita myllykylä Valkeakosken teollisen ajan arvokkaita muistomerkkejä, joita ehdittiin 80-luvulla jonkin verran tuhotakin.

Tässä oli vain muutamia päällimmäisiä aiheita itsetunnon kohottamiseksi niin vanhassa Sääksmäessä kuin sen myllykylässäkin. Kun kivikaupungin koskilaisia nykyisin haudataan äitikirkon maille, heidän omaistensa on hyvä tietää, että heidän rakkaansa kätketään hyvin pyhään ja ikivanhaan maahan...

...josta voisi tänäänkin olla suora näköyhteys koko elämämme ytimeen, järveen. Ja kirkkoon, tietysti, senhän tuli näkyä "seitsemään seurakuntaan". Ja ehkäpä myös yhteisömme varhaisimpaan tunnettuun suojelijaan, Rapolan linnaan.

Kari Rydman